Eli ajattelin tänne näiden reflektointien ja muiden opisekelujen sekaan vähän avata myös minun tuntemuksia tämä koulun suhteen ja sitten kaikkea mitä muutakin mieleen juolahtaa teille kertoa.
Maanantaina ohjaava opettaja piti meille kasvatustieteen aloitus palaverin, jossa hän kertoi moduulin sisällöstä, sen tavoitteista ja tehtävien palautuksista. Sitten iski ensimmäisenä päin kasvoja, että ensimmäinen tehtävä pitää olla palautettana TORSTAINA siis tän saman viikon torstaina kun moduuli alkoi maanantaina. Eli siis tässä oli vain muutama päivä aikaa perehtyä kokonaan ihan uuteen asiaan, mitä en koskaan ole opiskellut tai edes lukenut aiheesta mitään. Tiistaina sitten alkoi jo kaihertaa mieltä se kysymys että "miksi mä hain oikeesti tänne kouluun?" inhoan lukemista ja koulu tehtäviä, vaikka olen ihan hyvin ja hyvillä arvosanoilla selvinnyt tähän mennessä. Mutta ehkä vähän tämän lukihäiriönkin takia en tykkää niin hirveästi tuottaa kirjallista materiaalia koska tavallaan, ehkä mietin että muut arvostelevat minua ihmisenä sen perusteella kuinka kirjoitan tai kun en osaa kirjoittaa.
Toisaalta taas minusta on mukavaa päästä purkamaan omia tuntemuksia kirjoittamalla ja kirjoittaminen yleensä auttaa minua käsittelemään monia asioita. Mutta se että nämä pitää julkisesti jakaa tuonne netin syövereihin niin en ole vielä siitä varma onko se minun juttuni. Ehkä se selviää tässä ope koulun aikana sekin.
Niin ja sitten tämä minun ajatus on todella rönsyilevää ja ekysn usein aiheesta toiseen helposti joten palatakseni taas siihen että kuinka tuo detline päivä sai pientä paniikkia ja ahdistusta aikaiseksi minussa. Vaikka olen työtön niin silti paniikki iskee miten kerkiän saamaan kaiken valmiiksi. Koulu tehtävät, ajallaan, kunnolla tehtynä ja palautettua ajallaan, koiran kisa kuntoon ja oman mielentilani oikealle asteelle kisaamisessa ja sitten vielä kun tuon yhden harrastuksen kausikin alkaa/alkoi tässä sopivasti ja kun olen vielä lisäksi yhden seuran sihteeri joten nekin hommat painaa päälle. Helposti alkaa miettimään mitä kaikkea pitäisi tehdä ja sitten ei saa mitään aikaiseksi kun kaikki "energia" menee sen miettimiseen mitä pitää tehdä. Nyt vain yritän lohdutella itseäni että onhan sitä vaikeammistakin paikoista selvitty, joten jos nyt vaan sinnittelen ja yritän parhaani jouluun asti niin eiköhän sitten ala pikku hiljaa helpottamaan, toivottavasti ainakin. Ja vaikka olen työtön ja minulla on päivät aikaa tehdä näitä koulu asioita, niin kyllä se työttömyyskin stressaa minua omalla tavallaan.
Mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä vai miten se meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti